Gramado

Viikonloppu oli ihana, mutta loppu ihan liian lyhyeen. Mua nimittäin pyydettiin työskentelemään tänään eli sunnuntaina. Sunnuntaina kuuluu tehä kivoja sunnuntaijuttuja, eli käydä leffassa, käydä sunnuntaikävelyllä, ottaa pitkät päikkärit, kattoo telkkua, syyä pannupizzaa ja frozen yogurttia. Ei sunnuntaina kuulu tehdä töitä, ellei sit silmissä vilku tuplapalkan kuvat. Oikeesti saisin vaan iloita siitä, että tää on tosiaan ensimmäinen sunnuntai, mitä koko aikana joudun työskentelemään. Ja vaikka tulin tänne jo pari tuntia sitten, niin en oo oikeestaan kauheesti joutunu mitään tekeen.
Kävin tuossa juoksulenkilläkin (joo, siinä auringon tappavassa paahteessa. tais olla neljäs tappojuoksukerta tällä viikolla, vaikka maanantaina taisin kirota, että never again kuumimpaan aikaan päivästä) ja nyt noi sano, että voin relata pari tuntia ja käydä jossain jos haluun.
Relaan mielummin ja meinasin kattoo jonkun brasilialaisen leffan. Tajusin tällä viikolla, etten osaa nimetä yhtäkään brassileffaa mitä oisin kattonu (katoin yhen lentokoneessa ku tulin tänne, mutten muista nimee). Ja mua hävettää se niiiiiiiiin paljon. Lupaan, et tästä lähin katon vähintään yhen brassileffan viikkoon, kivasti mua onkin odottamassa ainakin kymmenen leffaa tässä koneella. Aattelin alottaa kattomalla City of Godin, koska sen kattomattomuus hävettää mua kaikista eniten.
Eilen aamulla pääsin taas huomaamaan, miten nää asiat ei oikein toimi täällä. Meillä oli tarkotus olla puistossa Muay Thai-tunti, mutta opettaja unohti koko homman, eikä ilmestyny paikalle. Meitä oli siinä sitten melkein kuus ulkomaista akkaa kiroamassa brasilialaisia, älyhoooi. Mua ei ees haitannu, himotti muutenkin skeittaa enemmän ja olin ottanu sen onneks mukaan ni pääs rullaileen.
Illalla meillä viinijuusto-iltamat Hannan ja kamujen kesken. Oli aika hauskaa, tosi muksu ilta ja kaikkee, vaikka teinkin vähän läksyjä samalla. Ihananannaa taas juoda punaviiniä. Miten se maistukaan joskus pienenä niin pahalta ja on nyt parhautta? Oppiiko jostain jäckistäkin joskus ihan oikeesti nauttimaan? En usko, saas nähdä. 
Juhlittelujen jälkeen joskus keskiyöllä menin yhen Hannan naapurin kanssa puistoilemaan, kehen tutustuin hississä yks aamuyö kello5. Jotain sen kavereitaki joini porukkaan ja lopulta kaikki pääty näyttään erikoistaitojaan. Musta ei oo mikää hauskempaa ku jotku friikit jutut, mitä porukka pystyy tekee. Yks pysty nuoleen kyynerpäätään, toisella käänty sormet tosi vammasesti ja kolmannella pysty työntää sormella nenän kiinni kasvoihin, koska siinä ei oo sisällä luuta! Mun taito on se, et osaan kattoo toisella silmällä kieroon ja toisella suoraan. Aika lame.. Mut yhen taito oli selkeesti yli kaikkien ja veti koko porukan hiljaseks. Se nimittäin pysty sanoo sanoja takaperin! Mitä ikinä sano, ni samalla sekunnilla se sano sen toisinpäin. Ihan uskomatonta! Oon vieläkin ihan äimistynyt. Sama juttu lauseilla, alliesual uttuj amas. W-o-w..

Nyt niitä lupaamiani kuvia viikon takaiseltani Gramadon-matkalta.
Gramado sijaitsee siis Rio Grande do Sul nimisessä osavaltiossa täällä Brasiliassa. Aivan ihana pikkunen 30 000 ihmisen asuttama pikkukaupunki, mikä on myöskin aika suosittu turistikohde. Mentiin onneks semmoseen aikaan, ettei siellä ollu oikein ketää muita. Toi paikka on kyllä niiin erilainen ku mikään muu täällä Brasiliassa. Heti maihin tultua hävis mun ja Hannan hohto, koska toi paikka oli ihan täynnä sinisilmäsiä blondeja, eikä oltu siis enää mitään harvinaista herkkua. Siks joskus mua on saatettu pitää aluks brasilialaisena (ennenku oon avannu suutani hehe), koska on mahollista olla brassi ja blondi, jos on etelästä. Niitten esi-isät on nimittäin jostain saksasta.. Nää mun vanhalla kököllä kamerallani ottamani kuvat ei kyllä anna yhtää oikeutta tolle paikalle..

Henkeäsalpaavaa taidetta lentokentällä.. Not.

Heti ku saavuttiin Gramadoon ni juostiin semmoseen merirosvo-pizzeriaan. Se oli semmonen, missä maksetaan yks hinta ja sitte saa syyä nii paljon, että napa paukkuu. Eikä ees tarvinnu nousta paikoiltaan hakee pizzaa, niiku jossain säälittävässä raxissa, vaan aina tyylii sekunnin välein oli tarjoilija tuomassa uutta pizzaa lautaselle! Olin eka ihan onnoissani tosta neljän juuston pizzasta, ja sitten pian mun lautaselle ilmestyki joku kahdeksan juuston pizza.. Heti sen vedettyäni tajusin, että yh, kyllä siihen pizzaan riittää ihan vaa yks max kaks juustoo, eikä yhtään sen enempää. Jälkkäriks oli muun muassa erilaisia suklaapizzoja, maracujavaahtopizzaa, karkkipizzaa, jätskipizzaa jne. Naminaminami! Ei enää koskaan.

Hotellin aamupala. Seisovassa pöydässä oli maailman eniten vaihtoehtoja, mutta yli puolet tais olla jotain croissantteja ja kakkuja. Kuka ihan oikeesti mättää semmosia naaamaan heti aamusta?

Ihana siskoni Hanna oli sopinu meille jonkun kiertoajelun kivasti heti aamukahdeksalta. Olipa yllätys, että oltiin ainoot osallistujat.

Ääliö turistikuva kaupungin portilta.

Innokkaat tytöt ajelamaan lähössä!. Ekaks harmitti mun pelastusliivin väri ku oisin halunnu kanssa limenvihreen ja sit Hanna vaan pahensi asiaa ku ei antanu mun ajaa yhyy..

Tässä vaiheessa Hannaakin alko harmittaa ku nähtiin ajelun lopussa, että vaihtoehtoina ois myös ollu tommosia merirosvopaatteja..

Valtaosa, varmaan joku 90% kaupungin rakennuksista oli ton oikeenpuolimmaisen talon tyylisiä. Mistähän lienee toi vasen tonne eksyny.. Ei sovi kuvaan!

Mentiin tutustumaan kuuluisaan suklaatehtaaseen. Gramadon suklaita kuulema kuskaillaan ympäri maailmaa. Tai ainakin ympäri Brasiliaa. Siellä meillä oli vastaanottamassa monen sadan kilonen suklaapupu, jonka aitoutta kyllä epäiltiin Hansun kanssa aika kovasti.

En pystys koskaa työskentelee tommosessa paikassa, koska mulla menis varmaa jokatoinen tekemäni nappula omiin suihin. Eikä menis varmaan montaa viikkoa, kun voisin mennä työskentelemään ton suklaapupun tilalle. Ehkä niillä onkin just siks noi suusuojat...

Käytiin tehtaan kahvilassa vähän herkutteleen. Vähän....... Siis huhhuh, toi kaakao oli varmaan taiteiltu vaan suklaata sulattamalla, oli nimittäi semmosta mömmöö (pala taivasta!!), että oksat pois.

Käytiin myös jossain viinikaupassa vähän maisteleen.

Mentiin läheiseen kylään, Canelaan (suom. Kaneli), tutustumaan yhteen vesiputoukseen. Eihän meijän tarvinnu ku vaan joku 700porrasta laskeutua päästäksemme ihailemaan sitä.. Hauskinta oli sitten kiipeäminen takas ylös. Ei ollu kuolema kaukana ja pisti pakostakin miettimään, että mitenhän moni niistä matkalla ohittamistamme mammuteista on vieläkin siellä.

Illalla lähettiin herrrrrrkutteleen yhteen ihanaan Fondue-raflaan. Ekaks dippailtiin kasviksia, pottua ja leipää semmoseen juustomömmöön ja jälkkäriks dippailtiin hedelmiä suklaamömmöön. Gosh miten hyvää nannaa ja herkullista!! Miksei tommosta oo Suomessa?

Näihin keljuihin kavereihin ei törmää onneks Brasíliassa. Gramadossa sitten senkin eestä...

Kivaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoo!